Tokokisamatka Ruotsiin  9.-11.5.2008 Alkuvuonna 2008 ryhdyimme suunnittelemaan tokokisamatkaa Ruotsiin. Tarkoituksena oli löytää sellainen viikonloppu, jonka aikana olisi mahdollista kisata kaksi kertaa Tukholman lähistöllä. Sopivia kisoja etsittiin Svenska Brukshundklubbenin kisakalenterista (linkki: kisakalenteri) ja toukokuun toisesta viikonlopusta löytyi kisat lauantaina Märstassa ja sunnuntaina Vällingbyssä. Ilmoittautumiset onnistuivat suoraan kisakalenterista nettilomakkeella, mutta osallistumismaksujen hoitaminen oli melkoisen hankalaa IBAN -numeroiden metsästyksineen. Majoitusta etsittiin ensimmäisen kisapaikan läheltä ja sellainen löytyikin vajaan kilometrin päästä kisapaikasta Broby Gårdista (linkki: Broby Gård). Huoneen varaus onnistui helposti sähköpostilla. Sen jälkeen tehtiin myös varaus laivalipuista. Kisakirjeet tulivat postitse kotiin noin viikkoa ennen lähtöä, jonka jälkeen maksoimme laivalippujen varauksen. Muutama päivä ennen lähtöä aloitimme Riialle ylimääräisen nesteytyksen edellisestä Ranskan reissusta viisastuneena. Matkaan lähdettiin aamulaivalla perjantaina 9.5.2008. Laivalla sattui olemaan paljon muitakin koiria, joista suurin osa jäi Maarianhaminaan. Laivamatka sujui mukavasti muuten, mutta pissalaatikolla Riia tyytyi vain mulkoilemaan tyyliin "ei muuten onnistu". Tukholmaan saapumisen jälkeen pysähdyttiin heti jaloittelemaan Riiaa. Sitten lähdettiin ajelemaan kohti Broby Gårdia. Matka kesti noin kolme varttia ja perillä meitä odotti idyllinen vanha kartanorakennus rauhallisine pihapiireineen.

Perjantaina illalla kävimme vielä katsastamassa lauantaisen kisapaikan, jossa kehää oli juuri rakentamassa mies joka lauantaina osoittautui sitten liikkeenohjaajaksi. Kenttä oli melko epätasainen avara nurmikko ja siinä oli paikoitellen melko pitkää ruohoa ja voikukkia, paikoitellen nurmikko oli kulunut ja hiekka näkyvissä. Kehän reunanauhaa ei ollut lainkaan. Olimme ainoat vieraat Broby Gårdissa, joten siellä oli erittäin rauhallista. Aamiainen saatiin haluamaamme aikaan ja sen jälkeen lähdettiin pikkuhiljaa kisapaikalle. Päivä oli jo siinä vaiheessa varsin kuuma (+ 25 varjossa), joten oli hyvä ettei ollut pitkää automatkaa tai odotteluaikaa. Kisapaikalla suoritettiin osallistumisnumeroiden ja sirutarkistuksen arvonta melko tarkalleen ennalta ilmoitettuun aikaan. Meille osui arvonnassa numeroksi kakkonen, joka tiesi myös sirun tarkistusta. Tarkistuksen jälkeen ilmoitettiin, että paikallaolot alkavat neljän minuutin päästä. Kehään mentiin numerojärjestyksessä. Muilla ohjaajilla oli koirat kytkettynä, mutta minä irroitin Riian taluttimen kun tuntui hassulta viedä koiraa kytkettynä kehään. Mitään juoksu- tai muutakaan kehääntulotarkastusta ei tehty. Paikallaolorivissä liikkeenohjaaja sitten käskytti taluttimien irroittamisen. Paikallaoloissa ei ollut mitään ihmeellistä muuten, mutta paikallamakuun maahanlaitossa ja istumaan nousussa liikkeenohjaaja tuli aika lähelle ohjaajien eteen antamaan käskytyksen. Paikallaolojen arvostelua ei näytetty lainkaan, vaan koirakot lähetettiin pois kehästä. Muut ohjaajat kytkivät koirat taas siinä vaiheessa. Yksilöliikkeet suoritettiin normaalijärjestyksessä yhteen putkeen. Kehään mentäessä näytettiin ensin paikallaolojen arvostelunumerot. Seuraamiskaavio oli varsin pitkä ja siihen sisältyi myös kahden askeleen siirtymät sekä paikallakäännökset kaikkiin suuntiin. Kaikki suorituspaikkojen merkit olivat paikoillaan koko kisan ajan. Idarissa oli merkkeinä matalat frisbeen tapaiset lautaset. Luoksetulon pysäytysmerkkeinä oli hassut puiset A-taulut. Ruutu- ja merkkikartiot olivat noin 15 cm korkeita tummanpunaisia kartioita. Ruudun ja ohjatun noudon merkkien kehät oli merkitty nauhalla, samoin kuin ruutukin. Kaikki lähetyspaikat oli maalattu nurmikkoon valmiiksi, joten siirtyminen liikkeestä toiseen sujui nopeasti. "Valmis" kysymystä ei esitetty muutoin kuin paikallaoloissa ja seuraamisessa, muissa liikkeissä käskytys alkoi suoraan. Ohjatussa noudossa oli käytössä sorvatut kapulat ja hyppynoudossa käsipainon näköinen kapula. Tunnistusnoudossa kullekin koirakolle oli kapulat erillisissä suljetuissa muovipusseissa, josta liikkeenohjaaja otti ne pihdeillä. Tunnistusnoudossa kapula otettiin ohjaajalta ennen täyskäännöstä. Liikkeiden arvostelu oli varsin tiukkaa, kymppejä ei juurikaan annettu. Me saimme kasaan 271,5 pistettä, jolla irtosi luokkavoitto. Muita ykköstuloksia ei kisassa sitten tullutkaan. Oman suorituksen jälkeen oli tosi hyvä fiilis, kun tiesi että ykköstulos oli tulossa ja samalla S TVA tittelikin.

Kisan jälkeen ajelimme vielä sunnuntain kisapaikkaa katsomaan. Myös siellä oli jonkin verran epätasainen nurmikko ja paikoitellen voikukkia. Kehää ei kuitenkaan oltu vielä aloitettu rakentaa. Palasimme takaisin autioon Broby Gårdiin, jonka omistajaperhe oli lähtenyt oman whippettinsä kanssa juoksutreeneihin. Meillä oli avaimet kartanoon, eikä omistajilla mitään muuta tietoa meistä kuin sähköpostiosoite. Melko luottavaista siis... Istuskeltiin kesäiltaa, katseltiin ja kuunneltiin viereisellä laitumella olleita lampaita sekä nautittiin olosta (taisi siinä myös jokunen Carlsberg päästä tuulensuojaan).

Sunnuntaina pakattiin aamiaisen jälkeen tavarat ja lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa. Siellä oli aikataulut myöhässä ja parkkipaikka varjoton, joten Riiaa ei voitu jättää autoon. Starttijärjestys arvottiin sielläkin, mutta sirutarkistuksia ei tehty. Kisa pääsi alkamaan reilu tunti ennalta ilmoitettua myöhemmin. Kehäänmenorituaalit olivat samat kuin edellisenäkin päivänä. Kehän reunanauhaa ei ollut sielläkään käytössä, mutta yhdellä sivulla oli harvakseltaan agilityn hyppyesteitä osoittamassa kehän reunaa. Paikallaoloissa näkösuojana oli kehän viereinen kerhorakennus, jonne mentiin sisään ja josta sitten piti kuikuilla ikkunasta milloin liikkeenohjaaja viittoili kehästä ajan tulleen täyteen. Paikallamakuussa liikkeenohjaaja käskytti maahan laiton ja istumaan nousun rivin sivusta tyyliin "pari yksi, käsky". Paikallaolojen arvosteluja ei näytetty kilpailijoille lainkaan edes yksilöliikkeisiin tultaessa. Meille oli arvonnassa osunut numeroksi ykkönen, joten yhtään ei voinut ennakoida yksilöliikkeiden käskytyksiä. Kaikki liikkeet suoritettiin taas normaalijärjestyksessä yhteen putkeen. Missään vaiheessa ei kysytty "valmis" kysymystä. Seuraamiskaavio oli varsin pitkä ja siihen sisältyi myös kolmen askeleen askelsiirtymät sekä paikallakäännökset kaikkiin suuntiin. Kaikki suorituspaikkojen merkit olivat paikoillaan koko kisan ajan. Idarissa oli merkkeinä ainoastaan nurmikkoon maalatut kulmat enkä meinannut ensin ymmärtää koko asiaa, vaan jäin vain odottelemaan että liikkeenohjaaja hakee jostain merkit. Luoksetulon pysäytysmerkkeinä oli ohjatun noudon merkkikartio sekä toinen kartio. Ruutukartiot olivat noin 15 cm korkeita tummanpunaisia kartioita. Ruudun ja ohjatun noudon merkin kehiä ei oltu merkitty lainkaan, mutta ruutu oli maalattu nurmikkoon. Osa lähetyspaikoista oli maalattu nurmikkoon valmiiksi. Ohjatussa noudossa oli käytössä sorvatut kapulat ja hyppynoudossa käsipainon näköinen kapula. Tunnistusnoudossa kullekin koirakolle oli kapulat erillisissä suljetuissa muovipusseissa, josta liikkeenohjaaja otti ne pihdeillä. Tunnistusnoudossa liikkeenohjaaja unohti käskyttää täyskäännöksen, mutta käännyin sitten itse kun liikkeenohjaaja lähti viemään kapuloita, joiden asettelu kesti tosi kauan. Kauko-ohjauksessa liikkeenohjaaja käskytti "istu-seiso-maahan" kahteen kertaan. Muutenkin liikkeenohjaajan toiminta oli kauttaaltaan epävarmempaa kuin lauantain kisassa. Liikkeiden arvostelu oli taas tiukkaa, mutta ei ihan niin tiukkaa kuin lauantaina, jokunen kymppikin nähtiin. Riia oli edellisen päivän kisasta ja odottelusta jo hiukan väsynyt ja otti myös jonkin verran häiriötä videoimassa olleesta Mirjasta. Luoksetulossa jouduin antamaan viimeisessä jaksossa lisäkäskyn, kun Riia kääntyi juuri katsomaan taakseen. Myös ohjatussa noudossa jouduin antamaan lisäkäskyjä, kun Riia haahuili viereiselle luoksetulon pysäytysmerkille. Saimme silti kasaan 269 pistettä, jolla irtosi taas luokkavoitto. Muita ykköstuloksia ei kisassa sitten tullutkaan ja kaikki luokatkin huomioon ottaen koko päivänä tuli vain kaksi ykköstulosta.

Kisan jälkeen kierreltiin vielä Tukholman lähistöllä ennen laivan lähtöä. Paluumatka sujui laivalla ongelmitta, mutta Riia jätti tarpeiden teon odottamaan taas maihinpääsyä. Kaiken kaikkiaan matka sujui siis mainiosti ja tuliaisina oli paperitöitä vaille valmis S TVA jota lähdettiin hakemaankin. Tunnelma kilpailupaikoilla oli rento ja ihmiset todella mukavia. Tuomaritkin tulivat kisan jälkeen juttelemaan ja kehumaan hyvää suoritusta ja myös kanssakilpailijoilta tuli kehuja. Huomattava ero oli myös siinä, että kerhorakennukset olivat tosi isoja ja tilavia verrattuna suomalaisiin. Kahden kisan perusteella ei tietysti kovin paljon pysty sanomaan, mutta näppituntumaksi jäi että arvostelu on tiukempaa kuin meillä. Erilaisuudet meikäläisiin kehäjärjestelyihin ja ruotsinkielinen käskytys tuovat tietysti sitten vielä oman lisänsä. Tuomarit eivät kehässä selittele pisteitä, vaan näyttävät vain numeron ja vieressä oleva sihteeri kirjoittaa tuomarin sanelusta arvostelun ja lyhyet kommentit paperille, josta ohjaaja saa sitten kappaleen kisan jälkeen. Näissä kahdessa kisassa ei ruotsalaiskoirakkojen taso ollut niin kova kuin odotin tai sitten kuuma ilma teki vain tepposiaan.

FIN TVA, S TVA Mecberger Duffa "Riia"